Clicks72
jamacor

Pitkäperjantain tapahtumat (Joh. 18:1-19:42)

36. Jeesus vastasi: »Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.»

EVANKELIUMIN KOMMENTAARIT

Jeesuksen vangitseminen

1. Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. 2. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. 3. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään. 4. Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: »Ketä te etsitte?» 5. »Jeesusta, sitä nasaretilaista», vastasivat miehet. Jeesus sanoi: »Minä se olen.» Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. 6. Kun Jeesus sanoi: »Minä se olen», he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. 7. Jeesus kysyi uudelleen: »Ketä te etsitte?» He vastasivat: »Jeesus Nasaretilaista.» 8. Jeesus sanoi heille: »Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.» 9. Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: »Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.» 10. Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. 11. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: »Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?» 12. Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin 13. ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. 14. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta.

15. Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. 16. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan. 17. Palvelustyttö sanoi Pietarille: »Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?» »En ole», vastasi Pietari. 18. Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.

19. Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. 20. Jeesus vastasi: »Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. 21. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.» 22. Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: »Noinko sinä vastaat ylipapille?» 23. Jeesus sanoi miehelle: »Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?» 24. Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.

25. Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: »Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?» »En ole», Pietari kielsi. 26. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: »Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.» 27. Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.

28. Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. 29. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: »Mistä te syytätte tätä miestä?» 30. He vastasivat: »Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle.» 31. »Pitäkää itse hänet», Pilatus sanoi, »ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan.» Mutta juutalaiset sanoivat: »Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan.» 32. Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. 33. Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: »Oletko sinä juutalaisten kuningas?» 34. Jeesus vastasi: »Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?» 35. Pilatus sanoi: »Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?» 36. Jeesus vastasi: »Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.» 37. »Sinä siis kuitenkin olet kuningas?» Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: »Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.» 38. »Mitä on totuus?» kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: »En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. 39. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?» 40. Silloin he alkoivat huutaa: »Ei häntä! Päästä Barabbas!» – Barabbas oli rosvo.

19:1. Nyt Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. 2. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. 3. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: »Ole tervehditty, juutalaisten kuningas», ja läimäyttivät häntä kasvoihin. 4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: »Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.» 5. Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: »Katso: ihminen!» 6. Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: »Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!» Pilatus sanoi heille: »Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.» 7. Juutalaiset vastasivat: »Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.» 8. Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. 9. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: »Mistä sinä olet lähtöisin?» Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. 10. »Etkö puhu, vaikka minä kysyn?» Pilatus sanoi. »Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?» 11. Jeesus vastasi: »Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.» 12. Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: »Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.» 13. Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. 14. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: »Tässä on teidän kuninkaanne.» 15. Juutalaiset huusivat: »Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!» Pilatus sanoi heille: »Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?» Mutta ylipapit vastasivat: »Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.» 16. Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

Jeesuksen ristiinnaulitseminen

Jeesusta lähdettiin viemään. 17. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. 18. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. 19. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.» 20. Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 21. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: »Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’» 22. Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.» 23. Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, 24. he sanoivat toisilleen: »Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.» Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: – He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät. 25. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. 26. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: »Nainen, tämä on poikasi!» 27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: »Tämä on äitisi!» Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesuksen kuolema

28.
Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: »Minun on jano.» 29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. 30. Jeesus joi viinin ja sanoi: »Se on täytetty.» Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. 31. Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. 32. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. 33. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. 34. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. 35. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. 36. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: »Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.» 37. Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: »He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.»

Jeesuksen hautaaminen

38.
Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. 39. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. 40. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. 41. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. 42. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

1. JEESUKSEN KUOLEMANTUSKA GETSEMANESSA

Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Ja Pietari vaipui uneen, kuten toisetkin opetuslapset. Sinäkin, pieni ystäväni, nukahdit... Myös minä olin samanlainen unelias Pietari.

Jeesus kärsii yksin ja surullisena vuodattaen maahan veripisaroitaan.

Polvistuneena kovalle maalle hän pysyy hellittämättömästi rukouksessa... Hän itkee sinua... ja minua. Ihmisten synnin taakan vuoksi hän on menehtymäisillään suruun.

Pater, si vis, transfer calicem istum a me: Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois... Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, sed tua fiat, vaan sinun (Luuk. 22:42).

Ja enkeli taivaasta vahvistaa häntä. Jeesus on kuolemantuskassa. Hän jatkaa prolixius, syventyen yhä enemmän rukoukseen... Hän lähestyy meitä, jotka nukumme: Nouskaa ja rukoilkaa, hän sanoo uudelleen, ettette joutuisi kiusaukseen (Luuk. 22:46).

Juudas kavaltaja: suudelma. Pietarin miekka välkkyy yössä. Jeesus puhuu: Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan (Mark. 14:48).

Me olemme pelkureita: me seuraamme häntä taka-alalla, kuitenkin hereillä ja rukoillen. Rukous... Rukous...

2. JEESUSTA RUOSKITAAN

Pilatus puhuu: Teillä on tapana, että vapautan teille yhden vangin pääsiäisjuhlan aikana. Kumman haluatte? Vapautammeko Barabbaksen – varas, joka oli muiden kanssa vangittu murhasta – vai Jeesuksen? (Matt. 27:17). Kansa huutaa hallitsijoidensa yllyttämänä: Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas! (Luuk. 23:18).

Pilatus puhuu uudelleen: Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi? (Matt. 27:22). Crucifige eum: Ristiinnaulitse se mies! (Mark. 15:14).

Pilatus sanoo heille kolmannen kerran: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan (Luuk. 23:22).

Mutta he huutavat entistä kovemmin: Ristiinnaulitse se mies! (Mark. 15:14).

Tehdäkseen kansalle mieliksi Pilatus päästää Barabbaksen vapaaksi ja käskee ruoskia Jeesuksen.

Yltä päältä haavoissaan hän on sidottuna pylvääseen.

Raipansivallusten äänet kaikuvat hänen runnellun lihansa yllä, hänen tahrattoman ruumiinsa yllä, joka kärsii sinun syntisen ruumiisi tähden. Lisää iskuja. Lisää raivoa. Vielä lisää... Ihmisen julmuus saavuttaa äärimmäisyytensä.

Lopulta, uupuneet sotilaat irrottavat Jeesuksen köysistä. Ja Kristuksen ruumis vaipuu tuskan edessä ja menettää voimansa kuin mato, murrettuna ja puolikuolleena.

Sinä ja minä emme voi puhua. Sanoja ei tarvita. Katso häntä, katso häntä... kiirehtimättä.

Tämän jälkeen... voitko koskaan pelätä katumusta?

3. JEESUS KRUUNATAAN ORJANTAPPUROILLA

Herramme halu kärsimykseen on kokonaan täytetty!

Sotilaat vievät Herrani hallintopalatsin sisäpihalle ja kutsuvat koolle koko sotaväenosaston (Mark. 15:16). Säälimättömät sotilaat riistävät vaatteet hänen päältään. He verhoavat Jeesuksen likaisella purppuranpunaisella viitalla. He panevat ruokokepin valtikaksi hänen oikeaan käteensä.

Orjantappurakruunu päässään ja ruoskittuna hänestä tulee pilkattu kuningas... Ave Rex Iudaeorum: Ole tervehditty, juutalaisten kuningas (Mark. 15:18). Ja iskuillaan he haavoittavat häntä päähän. Ja he lyövät häntä... ja sylkevät hänen päälleen.

Niin Jeesus tuodaan ulos juutalaisen väkijoukon eteen orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään: Ecce homo: Katso ihminen! Ja ylipapit ja heidän miehensä huutavat taas: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! (Joh. 19:5-6).

Sinä ja minä..., emmekö mekin ole kruunanneet hänet orjantappuroilla uudelleen ja lyöneet ja sylkeneet häntä?

Ei enää koskaan, Jeesus, ei koskaan... Ja nämä kymmenen Terve Maria –rukousta päättyvät vakaaseen ja todelliseen päätökseen.

4. JEESUS KANTAA RISTIÄÄN

Kantaen itse ristiään Jeesus kulkee kaupungin ulkopuolelle kohti Pääkallonpaikkaa, joka on hepreaksi Golgata (Joh. 19:17). Matkalla sotilaat pysäyttävät Simon–nimisen kyreneläisen miehen, joka on tulossa maatilalta, ja panevat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä (Luuk. 23:26).

Jesajan profetia (Jes. 53:12) on täytetty: cum sceleratis reputatus est: hänet luettiin rikollisten joukkoon. Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista (Luuk. 23:32).

Jos joku haluaa seurata minua... Pieni ystäväni, olemme surullisia eläessämme Herramme Jeesuksen kärsimystä. Katso, millä rakkaudella hän tarttuu ristiin. Opi hänestä. Jeesus kantaa ristiä sinun vuoksesi: sinä... kanna sitä Jeesuksen vuoksi.

Mutta älä raahaa ristiä... Kanna sitä ryhdikkäästi hartioillasi, sillä näin kannettu risti ei ole vain mikä tahansa risti... Se on silloin Pyhä Risti. Älä kanna ristiäsi alistuneena: alistuneisuus ei ole jalo sana. Rakasta ristiä. Kun todella rakastat sitä, ristisi on... risti ilman ristiä.

Ja varmasti tapaat Marian tiellä, aivan kuten Jeesuskin tapasi.

5. JEESUS KUOLEE RISTILLÄ

Jeesus Nasaretilaiselle, juutalaisten kuninkaalle, on valmistettu voiton valtaistuin. Sinä ja minä emme näe hänen vaikeroivan, kun hänet ristiinnaulitaan. Kärsien kaiken, minkä vain voi kärsiä, hän ojentaa käsivartensa ikuisen Papin eleenä...

Sotilaat ottavat hänen pyhät vaatteensa ja jakavat ne neljään osaan. Viittaa he eivät kuitenkaan revi, vaan he heittävät arpaa päättääkseen kuka sen saa. Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa (Joh. 19:23-24).

Nyt hän on korkeuksissa... Ja lähellä poikaansa, ristin juurella, seisoo Maria... ja Maria Klooppaan vaimo, ja Magdalan Maria. Ja Johannes, Jeesuksen rakastama opetuslapsi. Ecce mater tua!: Katso äitisi: hän antaa meille äitinsä, että hän olisi meidänkin Äitimme.

Aikaisemmin he olivat tarjonneet Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda (Matt. 27:34).

Hänen on jano: rakkauden jano, sielujen jano.

Consummatum est: Se on täytetty (Joh. 19:30).

Ajattelematon lapsi, katso: kaiken tämän hän on kärsinyt, tämän kaiken sinun vuoksesi... ja minun. Voitko enää olla itkemättä?

Päivän sana

https://opusdei.org/fi-fi/gospel/pitkaperjantain-tapahtumat-joh-18-1-19-42/


facebook

twitter

print

email

epub